Vastoin yleistä käsitystä Nahisteluni - Selkkaus hiekkalaatikolla ei manifestoitunut jumalallisesta oivalluksesta, vaan ketjureaktiona kirjoittajan aiemmasta kertomuksesta: vuonna 2000 Pahkasika-lehdessä julkaistusta irvailusta nimeltä ”Lasten Suuri Sotakirja”. Sattuman oikusta Pahkasika pisti pillit pussiin heti kyseisen numeron ilmestyttyä.

"Otinko onkeeni kulttilehden kohtalosta? En. Mieltäni jäi vaivaamaan vain se, voisiko samasta aiheesta koostaa kokonaisen vakavasti otettavan satukirjan", tunnustaa kirjailija.

Kun sotasatiirin kuvituskuvia roikkui 15 vuotta myöhemmin kehystettyinä rööperiläisen taidesalongin seinällä huumorilehden merkkipäivänäyttelyssä, taiteilija tarttui tuumasta toimeen. Kirjan tekeminen osoittautui kuitenkin odotuksia raskaammaksi rupeamaksi. Maksuennakkona piirtelevä sanaseppo sai veritulpan ja loppusuoralla kynäkättä puuduttavan hermopinteen. Jossain näiden kahden koettelemuksen välillä hän joutui leikkaukseen, josta jäi muistoksi takaraivolta ohimolle ulottuva arpi.

Siinä vaiheessa - lyötynä, muttei murtuneena - elämän taistelussa kolhiintunut kirjailija antoi satukirjalleen nimen, joka toi kiusallisesti mieleen erään akvarellimaalarin muistelmat.

Kustantamot suhtautuivat Lehtimäkeen kuin J.K. Rowlingsiin; hylkäyksin, huonoin sopimusehdoin ja passiivis-aggressiivisella vaikenemisella. Kustannustoimittajat eivät katsoneet asiakseen lukea koko tarinaa. Apurahahakemuskin kuitattiin sanattomalla ylenkatseella. "Tyhjän olisin saanut pyytämättäkin", totesi taiteilija kokemuksistaan.

Maailmankaikkeus ei selvästikään ollut vielä valmis vastaanottamaan espoolaismestarin esikoisteosta.

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, olihan kirjailijalla oma pikkuruinen osakeyhtiö, itse asiassa kaksikin. Niinpä hän päätti painattaa kirjansa itse. Suomalaiset painotalot eivät tosin vastanneet niille lähetettyihin tarjouspyyntöihin lukuun ottamatta yhtä, jolla oli niin kunnianhimoiset hinnat, ettei kirjoja olisi saanut myytyä edes nahkoineen.

Seuraavaksi yritteliäs kirjailija kolusi pohjoismaisen kirjallisuuden syntysijat, eli Viron, Liettuan, Latvian ja Kiinan, kunnes avuliain painopaikka löytyi Puolasta. Sieltä tilattu oikovedos ylitti odotukset. Kirjan ensimmäinen painos rikkoi kuitenkin puolalaisten koneet ja 200 kappaleen erästä selvisi sidontaan asti vain 181 kirjaa. Niinpä tietenkin.

Nyt tuo vastoinkäymisten paineessa pusertunut verbaalisgraafinen timantti on joka tapauksessa saatavilla, muttei välttämättä kovin kauan, sillä yli 13 prosenttia tuotannosta myytiin jo julkaisupäivänä!